tiistai 8. lokakuuta 2013

Pala Italiaa, Rooma ja Sorrento

3 vuotta sitten kesällä kun täytin 30 lahja itselleni oli matka Italiaan. Olin aina halunnut Italiaan mutten vielä käynyt. Olin reissussa mieheni kanssa, 11 päivää kuumassa Italiassa kun Suomessa syksy jo teki tuloaan.  Rooman halusin ehdottomasti nähdä koska olen historiafriikki. Halusin nähdä paikat jotka ovat niin historiallisia ja edelleenkin pystyssä. On oikeasti käsittämättömän nöyrää nähdä tuhansia vuosiavanhoja rakennuksia jotka ovat majesteetillisesti edelleenkin pystyssä samanlaisina kuin ennenkin vaikka muu maailma ympärillä on sotinut, kokenut hirvittävää tuhoa muuten, teknologia on kehittynyt ja saasteiden määrä on hirveä. On hienoa olla osa vanhaa historiaa.

Rooma on muutenkin kuin iso ulkoilmamuseo. Roomassa kannattaa eksyä. Yhtäkkiä vanhoja hienoja patsaita ja suihkulähteitä vaan ilmestyy eteen. Roomassa minut yllätti kuinka vihreä kaupunki loppujen lopuksi on. Useat suurkaupungit eivät ole kovin vehreitä, mutta Roomassa oli paljon kasvillisuutta mikä antaa kaupungille oman leimansa. Roomassa on todella todella kuuma. Kaupunki on sisämaassa joten kesäisin sinne ei pääse tuulenvirekään. Olimme elo-syyskuun vaihteessa reissussa ja silloin oli äärettömän tukalaa. Suosittelen ehdottomasti alku kevättä tai loppu syksyä matkaan jos et nauti tukahduttavasta helteestä.

Kuvat puhukoon puolestaan mitä Roomassa on nähtävää ja tehtävää. Ruokakuvat laitan loppuun kaikki kootusti. Huom. ei nälkäisille :)


Eksyksissä Roomassa jossain. Tällanen suhkulähde/patsas tulee vastaan. On se hienoa!


Trastevereen matkalla, ihana Tiber joki vehreyksineen



Espanjalaiset portaan ja miljoona turrea



Fontana di Trevi ja seitsemän miljoonaa turrea. Tuohon kaivoon pitäisi heittää lantti niin sillä takaa pääsynsä Roomaan uudelleen. Jäi heittämättä, sen verran inhottava paikka koko Trevin suihkulöhde mielestäni oli. 


Matkalla toiseen valtioon, Vatikaaniin. Kuvassa Vatikaanin muuri



Vatikaania, takana Pietarin kirkko. Emme jonottaneet kirkkoon asti koska jono oli ääretön



Vatikaania valvoo Sveitsiläiskaarti. Ainoa paikka maailmassa missä Sveitsiläiskaarti enää toimii on Vatikaani. Kaartiin kuuluvien tulee olla Sveitsin kansalaisia, yli 174cm pituudeltaan, katolilaisia, urheilullisia 19-30 vuotiaita naimattomia miehiä. Porukka on siis melko hoocee palkkasotilaita narrinasuissa :)



Vatikaanin museoista



Vatikaanin museoista. Valitettavasti kuuluisimmassa Sikstuksen kappelissa ei saa kuvata. Kappelissa on kuuluisa fresko jossa Jumalan ja ihmisen käsi koskettavat toisiaan. Hassua on se, että fresko on katossa ja todella todella pieni ja vaikea löytää muiden freskojen ympäriltä.


Forum Romanum, tuttu historiankirjoista. Paikka jossa keskusteltiin, hallinoitiiin, käytiin poltiikkaa ja huorattiin




Colosseum. Ennen vanhaan tuossa päällä oli puulevyt ja sen päällä hiekkaa jossa taistelut käytiin. Alla olevat kiviset labyrintin näköiset oli orjien ja eläinten aluetta areenan alla


Colosseum


Colosseum


Roomasta matkustimme parisataa kilometriä etelään Napoliin. Olin varannut netistä etukäteen liput junaan joka lähti Terminin asemalta. Junassa matkustettiin 6 hengen istumahyteissä paikkalipuin merkityillä paikoilla. Kaikki meni todella hyvin. Asemalla kannattaa varoa todella innokkaita laukunkantajia jotka nappaavat laukut kädestä ja haluavat rahaa palkkioksi. Napolissa vaihdoimme toiseen junaan joka vei meidät Amalfin rannikolle Sorrentoon. Junamatka itsessään on äärettömän kaunis. Menimme aivan Vesuviuksen tulivuoren juurelta upeiden maisemien lomassa.



Sorrento on pieni paikka jossa ei itsessään ole hirveästi tekemistä. Rantakohde Sorrento ei myöskään ole vaikka merenrannalla onkin. Rannikko on kallioista ja kaupungit sijaitsevat todella korkealla. Nämä maisemat olivat syy miksi halusin Sorrentoon ja yleensäkin Amalfin rannikolle. Kalliot jotka putoavat mereen. Niin kaunista! Sorrentossa pysähtyy myös useita isoja Välimeren risteilijöitä joten turisteja (tai turreja kuten turisteja kutsun) liikkuu alueella paljon sateenvarjoa pitävien oppaiden kanssa.

Amalfin rannikolla kannattaa kierrellä ehdottomasti. Me emme uskaltautuneet vuokraamaan autoa koska usein tiet olivat todella kapeita vuorenrinneteitä ilman kaiteita ja luotto omaan ja italialaisten ajotaitoon ei vaan riittänyt autonvuokraukseen. Kaksikerroksinen open top Hop on hop off-bussi kulkee kuitenkin pitkin Amalfia ja sieltä näkee parhaiten maisemat ja valokuvauskin onnistuu kun ei ole kattoa ollenkaan.

Valitettavasti itse sairastuin 40 asteen kuumeeseen Sorrentossa ja olin pari päivää pois pelistä kokonaan. Soitin lääkärillekin joka kehoitti minua menemään suoraan apteekkiin josta saisin antibiootit. Italiassa ei siis tarvitse lääkärin konsultaatiota antibioottien saamiseen vaan apteekin henkilökunta osaa antaa tarvittavat pelit ja vehkeet. Lähiapteekissamme oli pieni todella vanha setä apteekkarina joka ei puhunut juurikaan englantia ja me emme italiaa. Sanakirjan ja ranskan taitoni avulla saimme selvyyden mikä minua vaivaa ja setä antoi sellaisen antibioottikuurin, että toivoisin Suomessakin sellaisia olevan! Nukuin 1,5 päivää melkein kokonaan lääkkeiden vahvuudesta ja sen jälkeen olin elämäni kunnossa ja kuume oli laskenut. Kunnon hevoskuuri on se mitä matkalla tarvitaan!

Italia maana oli ihan kiva. Oli mukava käydä ja nähdä kaikki kuuluisat historialliset nähtävyydet ja upeat maisemat Amalfin rannikolla. Italia ei kuitenkaan ole maa jonne matkustaisin heti uudelleen. Ehkä joskus jonnekin muualle mahdollisesti uudestaan, mutta moni muu uusi ja vanha kohde menee minulla Italian edelle :)


Napolin Garibaldi juna-asemalla matkalla Sorrentoon


Sorrenton kujia, kauppoja ja ravintoloita


Sorrento. Takana Vesuviuksen tulivuori


Sorrento


Sorrento  



Amalfin rannikkoa



Sorrentoa


Ja sitten vielä ne ruokakuvat. Tuli syötyä paljon pizzaa ja pastaa kuten Italiassa kuuluukin. Valkoisen jauhon määrä on hirmuinen ja turvotus 11 päivän jälkeen on kova. Söimme mereneläviä ja pihviäkin. Italiaan matkustaessani minua varoitettiin, että älä tilaa pihviä. Italialaiset eivät osaa paistaa pihviä. Uhmasin tuota ja valitettavasti se vain oli totta, italialaliset eivät osaa paistaa pihviä. Pihvit olivat järjestäin ylikypsää kengänpohjaa :)



Gelato, gelato! Italialaista hirmuisen hintaista jätskiä Roomassa. 5 € pallo...



Cannelloneja lihatäytteellä Roomassa



Salata Caprese. Tomaattia, mozzarellaa ja basilkaa Roomassa




Sanovat, että pizza on Napolista kotoisin. Tämä pizza on 60km Napolista etelään eli melko lähellä synnyinseutuja Sorrentossa. Hyvää oli!




Mustekalaa ja katkarapuja Sorrentossa




Spagettia valkosipulilla, chilillä ja tomaatilla Roomassa




Cannoli. Ihanaa täydellisempää leivosta saa hakea. Ihastuimme näihin Sorrentossa ja New Yorkissa ollessamme oli pakko Little Italyssä syödä kahvilassa näitä. Rapea leivoskuori jonka sisällä ricotta-juustosta tehtyä täytettä ja usein mukana suklaata tai pähkinöitä. Olenkin unohtanut, että lupasin miehelleni opetella tekemään näitä :)




Italialaiset eivät osaa paistaa pihviä. Näyttää hyvältä, mutta on oikeasti kengänpohjaa. Pihviä sienikastikkeella Sorrentossa




Lisää pizzaa Sorrentossa




Limoncello on Sorrentosta kotoisin joten olihan sitä naukkailtava siellä




Spagettia, pekonia, chiliä, valkosipulia ja tomaattia Roomassa



Roomasta sai astetta parempia eväsleipiä. Maistui!





sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Täyteläinen suppilovahverokeitto

Sain taas törmätä siihen kuinka paljon hyvää maailmassa on. Ihania upeita pyyteettömiä ihmisiä joiden sydän on täyttä kultaa. Eräs ihminen halusi kerätä minulle suppilovahveroita vain pelkästää keräämisen riemusta. Hän ei itse syö sieniä, mutta pitää sienestyksestä. Rahaa ei halunnut vastineeksi. Olen todella nöyränä tällaisen eleen edessä ja äärettömän kiitollinen. Sain 3kg suppiksia jotka nyt on perattu ja pakastettu tulevia keitoksia varten. Todella onnellinen olo!

Heti tuoreeltaan sienistä piti kuitenkin keittää keitto jotta pääsemme heti maistelemaan ihania sieniä. Rehellisesti täytyy myöntää nyt, että en ole sienikeittoa aikaisemmin tehnyt joten aika lunkisti sinne heittelin fiilispohjalta raaka-aineita. Ja lopputulos... Voi hyvä luoja kuinka joku voikaan olla noin hyvää! Ensimmäisellä kerralla napakymppi. Siitä tuli nin hyvää, että haluan jakaa sen teillekin. Tällä ohjeella ei voi epäonnistua. Äärettömän hyvää ja ennen kaikkea, niin helppoa että huh huh.. mutta melko tuhtia ;)



Täyteläinen suppilovahverokeitto

n. 1 litra suppilovahveroita
1,5 l vettä
2 dl kuohukermaa
½ pakettia mustaa Koskenlaskijaa
1 kanaliemi kuutio
1 rkl Touch of Taste riista-kanttarellifondia
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 tl kuivattua timjamia
2 rkl Maizenaa + vettä suurustamiseen
mustaapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen (tai voita, riippuu kumpaa suosit ruoanlaitossa)


Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä. 
Lisää sienet ja paistele hetki kunnes osa sienien nesteistä höyrystyy.
Lisää pieni määrä vettä ja laita blenderiin. Hienonna vähän, saa jäädä reilusti sattumia ja hyvää suutuntumaa.

Lisää sienimössö takaisin kattilaan ja lisää loput vesi, timjami, kanaliemikuutio ja fondi.
Keittele kunnes kiehuu.
Lisää koskenlaskija paloina ja anna sulaa.
Lisää mustapippuri ja kerma
Maista suola ja lisää tarvittaessa.
Tee Maizenasta suuruste pieneen vesitilkkaan ja sekoita. Lisää suuruste keittoon ja vähän kerrallaan niin saat juuri sen paksuisen keiton kun itse haluat. Anna kiehahtaa ja tarjoile.

Todella nopea valmistaa ja niin hyvää, että parempaa sienikeittoa en ole saanut missään. Lämmittää ihanasti kylminä iltoina. Tämä käy hyvin alkuruokana tai pääruokana.



lauantai 5. lokakuuta 2013

Kermaista broileria pekonin ja paprikan kera

Tämä ruoka on yksi ruoista joita äitini teki usein minun vielä asuessani kotona varhaisteininä. Muistan elävästi miten tämä ruoka tuli kotiimme. Äiti oli saanut maistaa tätä jossain suuressa marketissa ruokapromoottoreiden valmistamana ja ihastui siihen heti. Oli tainnut ostaa ainekset heti mukaan ja seuraavana päivänä meillä syötiin tätä. Olen syönyt tätä siis lukemattomia kertoja äidin valmistamana ja itsekin olen vuosien saatossa tehnyt tätä muutaman kerran. Tällä viikolla tuli sellainen fiilis, että haluan piiitkästä aikaa tehdä tätä ruokaa.




Broileria paprikan ja pekonin kera kermaisessa kastikkeessa

400g maustamatonta broilerin rintafilettä
1 paketti pekonia
1 punainen paprika
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 purkki creme frachea (itse tuuppasin mascarponen loput kastikkeeseen tämän sijaan)
1 purkki ruokakermaa (valitse itse prosenttisi, minulla meni 7%)
Touch of Taste riista-kanttarellifondia
mustaapippuria
soijaa


Aloita kuutioimalla broilerin fintafileet sopivan kokoisiksi paloiksi.
Paista pekoni. Voit paistaa joko valmiiksi leikattuna tai kokonaisina siivuina ja esim saksilla leikata pieneksi kypsät pekonit.
Paista hienonnettu sipuli ja valkosipuli pekonin rasvassa.
Lisää sekaan kuutioitu broileri ja paista melkein kypsäksi. Saa jäädä vähän raa'aksi tässä vaiheessa, jotta broileri säilyy kosteana ja mehevänä eikä tule kumista ylikypsää kanaa.
Mausta mustallapippurilla ja soijalla kevyesti.
Leikkaa paprika kuutioiksi / suikaleiksi ja lisää seokseen.
Lisää kerma ja creme fraiche ja pekoni mukaan.
Keitä kunnes tasaista.
Lisää n. 2-3 ruokalusikallista riista-kanttarellifondia. Tämä maustaa ruoan ja antaa sille ominaisen maun. Maistele välillä kun lisäät fondia niin tiedät mikä on sinulle sopiva maku. Älä jätä kastketta mauttomaksi vaan lisää fondia tarpeeksi, mutta ei liikaa. Maistelemalla selviää sopiva määrä omaan makuun.
Keittele n. 10min ja kastike on valmis.



Voit tarjota tämän pastan, perunan, riisin tai uunijuuresten kanssa. Minä tarjosin tällä kertaa spagetin kera.
Makumatka 90-luvulle jota ei ole yhtään tuunattu nykyaikaisemmaksi. Edelleenkin yhtä hyvää kuin äitin tekemänä <3



torstai 3. lokakuuta 2013

Chili-lime-soijalohi ja valkosipuliperunat ilman kermaa

Viikonloppuna tuli tehtyä useampikin mojito bileissä ja limejä jäi reilusti. Osa niistä oli leikattu lohkoiksi valmiiksi ja päätin hyödyntää nämä ruoanlaitossa ennen kuin menevät huonoksi. Rakastan limeä. Lime on mielestäni paljon paremman makuinen kuin sitruuna koska en ole liian kirpeän ja happoisen ystävä.
Tässä reseptissä yhdistin limen raikkauden, chilin tulisuuden ja soijan suolaisuuden rasvaiseen kalaan jonka paistoin uunissa.

Päätin myös kokeilla tehdä valkosipuliperunoita hieman eri tavalla kuin aikaisemmin, ilman kermaa. Parhaat valkosipuliperunat ikinä olen saanut Tampereella ravintola Heinätorilla ja he tekevät siellä perunat kirkastettuun voihin kerman sijaan. Tein nämä perunat oliiviöljyyn. Oliiviöljyni oli ihan superöljyä jonka ostin kesällä Kroatiassa vanhalta mieheltä litran muovipullossa. Maku on uskomaton!




Chili-lime-soijalohi

500g lohta (nypi ruodot pois, mukavampi syödä)
2 limeä
1 tl kuivattuja chilihiutaleita
½ dl soijaa

Leikkaa lime lohkoihin ja purista mehu niistä minigrip pussiin. Laita lohkot myös pussiin. Kaada soija ja chili pussiin. Laita lohi pussiin ja pyörittele hetki jotta marinadi leviää loheen. Anna marinoitua muutaman tunnin.

Laita lohi leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Laita marinadista limen lohkot lohen päälle mukaan uuniin.


 Paista 225 asteessa n. 15 min kunnes lohi on kypsä.





Valkosipuliperunat ilman kermaa

1 kg perunaa
6 valkosipulinkynttä
suolaa
mustaapippuria
3/4 dl oliiviöljyä

Kuori halutessasi perunat, itse en kuorinut. Viipaloi perunat mahdollisimman ohuiksi. Jos omistat mandoliinin se olisi oiva apu tässä. Minulla ei mandoliinia (vielä!) ole joten hyvä veitsi ja ranneliike tekivät työn ja perunoista tuli ohuita viipaleita.

Voit joko raastaa tai viipaloida valkosipulin. Itse viipaloin, mutta suosittelisin raastamista jotta valkosipulin maku olisi vieläkin voimakkaampi.

Sekoita kulhossa viipaloidut perunat, valkosipuli, öljy, suola ja pippuri. Kaada uunivuokaan mahdollisimman tiviisti. Suosittelen käyttämään reilusti suolaa koska perunat imaisevat todella paljon makua itseensä ja suolattomat perunat ovat hirveitä. Itse olisin voinut laittaa vieläkin enemmän suolaa.



Paista 200 asteessa foliolla peitettynä n. 1h jonka jälkeen 250 asteessa ilman foliota 15-25 min. Kokeile välillä kypsyyttä. Ajat ovat ohjeellisia, kaikki riippuu uunistasi.







Lisää lohireseptejä:
Lohen savustaminen
Wasabilohi
Uunilohi Aura-juustolla tai Mustapekalla
Uunilohi creme fraichella, kapriksilla ja ruohosipulilla

tiistai 1. lokakuuta 2013

Poliisiauto-kakku lastenjuhliin



Nyt on neitsyys menetetty monessakin asiassa. Samalla kertaa meni neitsyys : muotokakkujen teosta, marsipaanimassan käytöstä, sokerimassan käytöstä ja moussetäytteen teosta. Kyllä, haastoin itseäni enemmän kuin olisi hyvä kerralla. Sain tilauksen tehdä kaverini pojan 5-vuotispäiville poliisiautokakun. Idea vain paisui paisumistaan mielessäni ja enää ei perinteiset hillokakutkaan käyneet minulle vaan halusin ehdottomasti moussetäytteet. Kahta erilaista moussea vielä. Onneks äitini oli auttamassa minua, mutta aivan samat neitsyydet häneltäkin lähti eli yhtä amatöörejä aiheessa molemmat. Toki molemmat kokeneita keittäjiä ja äiti kokeneempi leipojakin. No, kakku tuli tehtyä, mutta kyllä se oikeasti oli ihan '*(&¤"#!&!) vaikeaa!

Lueskelin miljoonaa blogia, kyselin neuvoja Facebookin erinäisistä ryhmistä ja sain oikeasti sellaisen kuvan, että tuo on helppo homma. Toki se kakun muodon hakeminen olisin helppoa. Täytteet olivat helpot. Mutta se sokerimassan ja marsipaanimassan käsittely ei ollut mielestäni ekakertalaiselle niin helppoa. Aikaa meni ihan tuhottomasti kaikkeen kun ei ollut tatsia hommaan :) Jos olisitte olleet kärpäsinä katossa olisitte varmast kuolleet nauruun meidän touhuihin. Itsellä ei itku ollut kaukana, raivari tulikin, mutta onneksi nyt naurattaa jo :D Mutta meinaan haastaa itsen uudestaankin ja tehdä lisää muotokakkuja koska jostain se on aina aloitettava ja mitään ei opi kuin tekemällä.

Suklaa- ja vadelmamousse autokakku

Pohjat:

Tein kaksi suklaakääretorttupohjaa josta lähdin autoa rakentamaan pala pala palalta. Toista ohje kaksi kertaa niin saat kaksi pellillistä.
Tästä ohjeesta saat pellillisen kääretorttupohjaa

4 kpl kananmunia
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
3 rkl leivontakaakaojauhetta ( VanHouten)
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi muna/sokeriseokseen varovasti sekoittaen jotta ilma ei lähde pois.
Kaada leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille ja paista 225 asteessa n. 5-7 minuuttia. Kokeile kypsyys spagetilla tai puutikulla keskiosasta.




Täytteet: 

Suklaamoussetäyte
3 liivatelehteä
150g tummaa suklaata
2 dl vispikermaa vaahdotettuna
2 rkl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
200g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl vadelmamehua (tmv) liivatteiden liottamiseen

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Vaahdota kerma ja sokerit ja sulata suklaa joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa.
Yhdistä kermavaahto ja suklaa ja lisää tuorejuusto. Sekoita.
Kuumenna vadelmamehu ja liota liivatteet sekaan.
Kaada liivateneste täytteen sekaan ja sekoita hyvin.
Voit laittaa moussen tekeytymään jääkaappiin max. 30 min.


Vadelmamousse täyte
6 liivatelehteä
200g vadelmia
500 g maitorahkaa
1 dl tomusokeria
5 rkl vadelmamehua (tmv) liivatteiden liottamiseen

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Soseuta vadelmat.
Yhdistä vadelmasose, rahka ja tomusokeri. Sekoita hyvin.
Kuumenna vadelmamehu ja liota liivatteet sekaan.
Kaada liivateneste täytteen sekaan ja sekoita hyvin.
Voit laittaa moussen tekeytymään jääkaappiin max. 30 min.


Kun kokoat kakkua, leikkaa pohjista sopivan kokoisia paloja ja kosteuta se hyvin. Lisää kerroksittain moussetäytteitä ja pohjaa päällekkäin. Muista kostuttaa pohjapalat aina.





Kun tehdään autonmallista kakkua on ensin tulis hyvin panssarivaunumainen :) Älä anna sen hämätä itseäsi vaan jatka hommaa niin kuin panssarivaunua ei olisikaan.




Muotokakkuja ja erityisesi moussekakkuja tehdessä on hyvä kakku muotoilla ja täyttää edellisenä päivänä kuin itse koristelu tapahtuu. Me siis kokosimme kakun torstaina joka meni todella hyvin. Mousset onnistuivat ja olivat hyvänmakuisia. Muoto oli mitä oli, mutta tiesimme, että seuraavana päivänä vasta alkaa veitsellä leikkely.

Seuraavana päivänä kun kakku oli hyytynyt todella hyvin aloimme muotoilla panssarivaunua autoisemmaksi. Pyöristimme kulmia, muotoilimme etu- ja takalaseja ym. Tässä vaiheessa on hyvä olla vielä pohjaa jäljellä jos tarviikin paikkailla kakkua jostain. Se näissä muotokakuissa jotka päällystetään on ihanaa kun ne ovat niin ihanan anteeksiantavaisia. Kakku voi olla vaikka kuinka ruma alta kun kaikki menee piiloon ja kukaan ei näe mitä siinä välissä on tapahtunut :D

Seuraavaksi kakku kuorrutetaan sokerikreemillä. Kreemi auttaa sokerimassaa ja marsipaania pysymään paikoillaan. Ilmeisesti myös hilloa voi käyttää kreemin sijasta. Kreemin asettelu oli todella vaikeaa ja aikaa vievää. Loppujen lopuksi levitimme sormilla kreemin ja kostutimme sormia aina välillä koska kreemi tarttui sormiin ja kakkuun ja kaikki levisi :)

Kreemi

125g margariinia / voita
½ tl vaniljasokeria
4 dl tomusokeria
1 rkl vettä

Pehmennä huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella. Sekoita vaniljasokeri sekaan ja lisää tomusokeria desi kerrallaan voihin koko ajan sekoittaen sähkövatkaimella. Lisää lopuksi vesi.

Koristelu

valkoista sokerimassaa (marsipaanin valkoinen oli todella keltaista!)
sinistä marsipaania
Wiltonin sparkle gel
Sugarflair lakrtsi musta pastaväri
Wilton Royal Blue pastaväri

Minulla meni valkoista sokerimassaa tähän n. 2-3 pakettia. Kaulitsin 3 yhteen, mutta sitä jäi yli joten vaikea sanoa todellista määrää. Mielummin liikaa kuin liian vähän. Kaulitseminen oli ensikertalaiselle TODELLA vaikeaa. Se repesi koko ajan ja paikkaaminen oli vaikeaa. Kaulitsimme tomusokeria käyttäen leivinpaperin päälle. Sen jälkeen sokerimassa kumottiin kakun päälle. Kaikista vaikeinta ja hermoja raastavaa oli sokerimassalevyn irroittaminen leivinpaperista. En tiedä mikä olisi ollut paras tekniikka, mutta me teimme ainoalla mahdollisella enää siinä vaiheessa eli laivinpaperi oli sokerimassa päällä kun se oli kakun päälle kumottu. Siitä leivinpaperi irroitettiin tooooodella hitaasti ja varovasti. Äiti onnistui. Minä en :/ Mama un point, Anna nil point.

Laita sokerimassa tarkasti kakun päälle muotojen mukaan. Leikkaa ylimääräinen pois ja työnnä reuna siistsi kakun alle. Siloita päällinen.

Leikkaa sinisestä marsipaanista kaistaleet ja aseta kuvan mukaisesti (about tai mielummin paremmin)

Muotoile mustalla pastavärillä ikkunat. Laita ikkunoiden keskelle Wiltonin sparkle geliä tuomaan loistetta sateiseen ikkunaan.
Kirjoita sinisellä POLIISI ym tekstit. Minä käytin topsipuikkoa kaikkeen koristeluun, piirtämiseen ja kirjoittamiseen joka oli aivan susi. Suosittelen ehdottomasti investoimaan siveltimeen tai osta mielummin elintarvikeväritussi. Säästät aikaa ja hermosi :)


Luulen, että jatkan muotokakkuilua kyllä. Haluan oppia ja kehittyä tuossa visuaalisessa puolessa erityisesti. Maut ovat jo kohdillaan. Tosin tämä kakku oli kuulemma muutaman mieleen liian makea, mutta suklaa on makeaa ja kreemi on makeaa. Itse olen makeiden leivonnaisten ystävä ja mielestäni kakun tulee olla makea. Mutta mielipiteitä on monia ja ensi kerralla tarvitseekin kysyä tilausta tehdessä kuinka makean kakusta haluaa niin menee varmasti oikein.









lauantai 28. syyskuuta 2013

Born in the USA red velvet mini-cupcakes

Meillä on tänään bileet :) Ystäviä tulossa kylään viettämään hauskaa iltaa kanssamme ruoan ja juoman merkeissä. Tarjolla tänään on pulled pork hampurilaisia joita teinkin jo aiemmin kokeeksi. Nyt tehtiin vain isompi satsi kaikkea kerralla.

Eilen illalla ystäväni vielä riensi apuun ja yömyöhällä paistelimme vielä red velvet mini-cupcakeja juhlin. Koska lämminruoka on hyvin jenkkihenkistä halusin jotain makeaakin samaan teemaan. Siitä syntyi idea tehdä pieniä muffareita joissa toistuu punainen, sininen ja valkoinen värit kuten USAn lipussa. Red velvet on ollut pitkään jo tekosissa koska en ole maistanut niitä aikaisemmin. Ohje löytyi KakkuKatrin blogista jota hieman muokkasin. Minulla oli sellasa tosi pieniä söpöjä muffinsivuokia joita löysin Kakku Ateljeen kivijalka myymälästä täältä Tampereelta. Näihin vuokíin mahtui about 1,5 tl taikinaa puoleen väliin :) Bileissä on kiva tarjota pieniä suupaloja koska kun viini on virrannut harvalle enää makea maistuu.

Loppujen lopuksi taikinaa oli meillä ihan jumalattoman paljon joten tehtyämme n. 50 mini-cupcakea oli taikinaa jäljellä vielä sen verran, että sain tehtyä 18cm vuoallisen pienen kakun siitä jonka pakastin ja täyttelen myöhemmin.

Laitan kokonaisen ohjeen tähän kuitenkin josta KakkuKatrin mukaan saa ainakin 20 normaalikokoista muffaria tai 10 todella isoa muffaria. Minulle tuli siis 50 pientä ja 1 kakku :) Jokainen tehköön sen kokoisen taikinan kun on tarvetta :)




Taikina: 

6 dl vehnäjauhoja
2 rkl leivontakaakaojauhetta ( Van Houten esim)
2 tl vaniljasokeria
3,5 dl sokeria
300g huoneenlämpöistä voita
2 isoa kananmunaa
punaista elintarvikeväriä. Minulla oli kaupasta ostettua joka oli ihan susi. Laitoin 2,5 tl mutta huono pigmentti
reilu 2 dl piimää (minä laitoin löysää maustamatonta jugurttia)
1,5 tl ruokasoodaa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten.
Lisää elintarvikeväri
Yhdistä kuivat aineet kulhossa ja sihtaa 1/3 kuivista seokseen läpi.
Lisää 1/3 piimästä / jugurtista.
Toista kunnes kaikki aineet on sekaisin. Käytä sähkövatkainta koko ajan sekoittamisessa.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Mini-cupcaket paistuivat valmiiksi 5 minuutissa uunin keskiosassa. KakkuKatri neuvoo pitämään normaalikokoisia uunissa n. 20 min. Kakkuni kesti n. 45 min uunissa.


Kun cupcaket ovat jäähtyneet tee kuorrutus.

Kuorrutus:

250g tuorejuustoa (minulla oli Mascarponea)
100g huoneenlämpöistä voita
5 dl tomusokeria
vaniljasokeria

Vatkaa tuorejuusto ja voi sekasin. Lisää desi kerrallaan tomusokeria koko ajan vatkaten (sähkövatkain). Lisää lopussa vaniljasokeria maun mukaan.

Voit myös värjätä kuorrutusta elintarvikeväreillä. Minä värjäsin osan KakkuAteljeesta ostamallani sinisellä pastavärillä.

Laita kuorrutella pursotinpussin ja kuorruta haluamasi kuvio.

Minä käytin siniseksi värjättyä kuorrutetta ja naturellia kuorrutetta luomaan Born in the USA cup caket.

Tarjoiluehdotuksena minun suosikkini Bruce Springsteen :) Born in the USA biisissä on loistavat sanat, e sellaiset ollenkaan mitä moni kuvittelee niiden olevan. Lisäksi Bruce on vaan niin kuuma ;)
Suosittelen!