keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Beef Wellington - juhlaruokaa parhaimmillaan

Taas on haastoin itseäni tekemään jotain uutta ja sellaista mtä en ole ikinä tehnyt. Minä pidän Gordon Ramsaystä. Paljon. Tykkään Gordonin tyylistä tehdä ruokaa ja ihailen omistautumista ja intohimoa alaan. Olen seurannut vuosia Gordonin ruokaohjelmia ja yksi resepti toistuu hyvin monessa ohjelmassa joka kuulemma on Ramsayn nimikkoannos. Beef Wellington. En ole ikinä tuota tehnyt enkä myöskään maistanut. Taas lähdettiin siis etsimään neulaa heinäsuovasta ja katsomaan mtä tapahtuu.

Halusin tehdä kunnon fine dining annoksen joten tämä vaati uutta ajattelutapaa. Piti vielä poikeuta kaupasta ostamassa uusia lautasiakin, sellaisia suorakaiteen muotoisia. Ja piti ostaa silikoninen sivellin jolla saa pyrettä vedeltyä silleen muka hienosti pitkin lautasta. Joskus vaan tekee mieli tehdä jotain ihan erilaista. Eihän sitä muuten ihminen opi mitään jos ei poistu mukavuusalueelta. Sen mukaan yritän elää elämääni ja aika hauskaa mulla on myönnettäköön se :D


Valitettavasti huomasin, että olen ihan ÄÄRETTÖMÄN huono tekemään visuaalisesti kauniita annoksia :) No harjoittelua sekin vaatii joten jatkan reenaamista. Lahjattomathan harjoittelee ;)

Lisukkeita Wellingtonin kanssa on tarjolla kolme erilaista. On mausteista porkkanapyrettä, hapanimeläpaprikoita ja rapeita timjamiperunoita. Kaiken kruunaa tuhti punaviinikastike.

Tämä kaikki kuullostaa varmasti hankalalta ja ainakin aikaavievältä jos ei muuta. Voit hyvin tehdä komponentteja etukäteen. Punaviinikastikkeen keittelin edellisenä iltana. Porkkanapyree valmistui päivällä ja illalla vain lämmitin sen kattilassa uudestaan ennen tarjoilua. Paprikat tein aikaisemmin myös valmiiksi ja mikrotin ennen tarjoilua. Perunat kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua valmiiksi koska muuten rapeus katoaa niistä. Tosin nekin tekeytyvät itsekseen valmiiksi uunissa joten voit hyvin leikata ja maustaa ne kulhoon valmiiksi.
Wellingtoninkin voi valmistaa paistoa vaille valmiiksi etukäteen ja kannattaakin koska siinä on niin monta työvaihetta, että aikaa kuluu.

 Olen sen oppinut dinnerpartyjä ja muita partyjä järjestäessäni, että oma stressi kannattaa eliminoida juhlapäivältä niin paljolti pois kun on mahdollista. Etukäteisvalmistelut ovat elintärkeitä. Juhlahetkessä haluat vain tehdä tärkeimmät asiat ja muuten nauttia itse bileistä. Tämänkin olen oppinut kantapään kautta. Monta juhlaa meni itseltäni ohi kun hääräsin keittiössä ja tein ruokaa alusta loppuun asti. Olin aivan finaalissa ennen kuin juhlat olivat kunnolla edes alkaneet. Ei hyvä. Muilla on kivaa paitsi emännällä.

Käyhän tykkäämässä Ruokasurffauksesta myös Facebookissa saat kaikki uudet reseptit uutisvirtaasi ja pääset mukaan kivaan kokkailevaan porukkaan!






Ja sitten itse resepteihin.

Beef Wellington

Beef Wellingtoniin löysin todella hyvän ohjeen Simply Recipes sivulta josta katsoin mallia.

Oikeaoppiseen Wellingtoniin tulee käyttää naudan sisäfilettä. Mulla sattui olemaan pakkasessa kilon pala naudan sisäpaistia ja päätin riskilläkin kokeilla onnistuuko se sillä jotta saan paistin käytettyä. Onnistuihan se todella hyvin, mutta sisäfile on tietty aina sisäfilettä muttei kannata siis pelätäkään sisäpaistia.



sisäfilettä
200g herkkusieniä
sinappia ( englantilaista Coleman tai ranskalasta Dijonia. Ei siis Turun Sinappia MISSÄÄN tapauksessa)
200g ilmakuivattuakinkkua
300g voitaikinaa
kananmunaa voiteluun (itse tosin unohdin täysin)
suolaa, pippuria
öljä paistamiseen


Ota liha huoneen lämpöön ainakin tuntia aikaisemmin.
Kuivaa liha ja mausta reilusti suolalla ja tuoreella mustallapippurilla.
Kuumenna pannu todella kuumaksi ja ja lisää öljyä pannuun. Paista kaikki pinnat lihasta kiinni. Pinnat paistetaan siksi kiinni etteivät lihasnesteen leviä uunissa voitaikinaan ja liha säilyy mehevämpänä.
Anna lihan jäähtyä. Laita jääkaappiin pariksi tunniksi.

Leikkaa herkkusienet neljään osaan ja soseuta joko blenderissä tai sauvasekoittimella. Lopputulos on tiivistä mustaa mönjää.
Paista herkkusienitahna kuumalla pannulla kunnes kaikki kosteus siitä on lähtenyt. Huomaat kyllä kun kosteus katoaa.

Wellingtonin kokoaminen

Leikkaa iso pala tuorekelmua ja aseta pöydälle. Aseta ilmakuivattukinkku limittäin siihen.


Levitä sienitahna kinkkujen päälle.


Sivele liha reilusti sinapilla ja laita keskelle kinkkuja/sieniä.


Kääri kelmua apuna käyttäen tiivis rulla. Nosta ensin yksi puoli lihan päälle ja sitten toinen puoli. Pöyritä tiiiviiksi rullaksi, lisää kelmua tarvittaessa jotta saat todella tiiviin.
Laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.




Ota voitaikina hyvissä ajoin sulamaan. Minä käytin valmisvoitaikinaa koska elämä on vaan liian lyhyt voitaikinan tekemiseen :) Paketissa oli 5 palaa joista käytin 3 tähän ohjeeseen.

Kaulitse voitaikinapalat yhteen.
Ota liha pois kelmurullasta ja aseta keskelle voitaikinaa.


Taittele lihan päälle tiiviiksi paketiksi. Leikkaa ylimääräiset pois. Vältä tuplakerroksia koska silloin taikina ei kypsy.
Voit koristella pinnan voitaikina jos haluat.



Voit valmistella Wellingtonin näin pitkälle ennen paistamista. Tässä vaiheessa voit pitää pakettia jääkaapissa jopa 24h ja paistaa sitten mutta minimiaika jäähdytkseen jääkaapissa on 15 minuuttia.
Juuri ennen paistoa voitele pinta kananmunalla. Itse tämän unohdin täysin ja mitään ei tapahtunut joten jos unohdat ei maailma siihen näköjään kaadu eikä Wellingtonkaan epäonnistu :)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Liha paistetaan täysin kylmänä joten älä ota lihaa aikaisemmin jääkaapista pois.
Kun uuni on kuuma laita liha leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille.
Itse käytin paistomittaria koska halusin kypsyyden oikein. Laitoin digitaalisen paistomittarin anturan sisään sivusta lihan keskelle asti.
Paistelin lihaa 62 asteeseen asti jonka jälkeen otin pois uunista ja annoin levähtää 10 minuuttia ennen kuin leikkasin lihan annospaloihin.
Lihan kypsyysasteita olenkin käsitellyt aikaisemmin. Tarkista haluamasi lämpötilta täältä





Hapanimelät paprikat

Tämä on Gordon Ramsayn ohje hänen tv-sarjastaan. Tein jo kesällä tätä kerran lihan kanssa ja toimi tosi hyvin. Siksi tämä päätyi nyt taas mukaan menuun.


1 punainen paprika
1 pieni punasipuli
½ rkl sokeria
1½ rkl punaviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa, pippuria


Kuumenna pannu savuavan kuumaksi. Pudota paprikat ja sipulit kuumaan pannuun. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sokeri.
Paista 4-5 minuuttia kunnes hieman pehmenneet.
Lisää punaviinietikka ja anna kiehua pari minuuttia kunnes etikka on keittynyt kokoon.
Vähennä lämpöä pannulta ja lisää oliiviöljy ja paista pari minuuttia vielä.


Punaviinikastike

Punaviinikastikkeen ohje löytyi Ruokalasta. Ja suosittelen muuten tekemään ainakin päivää aikaismemin tämän valmiiksi. Oli maku parantunut todella paljon yön aikana ensi maistosta!


3dl punaviiniä
3dl lihalientä (tein lihaliemikuutioista kun ei ollut muutakaan nyt)
2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
1 rkl siirappia (mulla ei ollut joten laitoin 1½ rkl ruokokidesokeria)
6 mustaapippuria
4 oksaa tuoretta timjamia
rosmarinia
2 salottisipulia pilkottuna (laitoin punasipulia kun ei ollut muuta)
1 porkkana pilkottuna
2 rkl vehnäjauhoja
25g voita kuutioituna
suolaa, pippuria


Laita kattilaan viini, lihaliemi, balsamico, siirappi/sokeri, pilkotut sipulit ja porkkana ja mausteet.
Anna kiehua hiljalleen n. 30 min.
Siivilöi kastike.
Tarkista maku. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.
Tee vehnäjauhoista suuruste joko veteen tai viiniin.
Lisää suuruste hiljalleen kastikkeeseen ja keittele vielä n. 5 min.
Lisää lopussa kuutioitu voi ja sekoita hyvin.



Mausteinen porkkanapyree

Tämä ohje löytyi Food Networkin sivuilta jota hieman mukailin omaan makuuni

6 isoa porkkanaa
valkosipulinkynsi
25g voita
½ rkl hunajaa
suolaa
pippuria
kanelia
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl jeeraa/juustokuminaa
1/2 tl kuivattua chiliä / cayennepippuria
½ dl ruokakermaa (15% meni mulla)

Kuori porkkanat ja leikkaa pieneksi. Laita kiehumaan suolalla ja kevyesti kanelilla maustettuun veteen valkosipulinkynnen kanssa kunnes täysin kypsiä ja pehmeitä.
Sulata voi pannulla ja kun voi on hieman ruskistunut ja tuoksuu pähkinäiseltä lisää sekaan jeera, muskotti ja chili. Paista hetki.
Siivilöi porkkanat ja valkosipulinkynsi. Soseuta hyvin sauvasekoittimilla.
Voit halutessasi vielä paseerata siivilän läpi extra hienon koostumuksen saamiseksi. Toisin sanoen mieheni sanoin kun kerroin että paseerasin porkkanat hän sanoi, että tungit ne raivolla siivilän läpi. Juuri näin. Käytä lusikkaa apuna kun painat siivilän läpi.

Laita pyre takaisin kattilaan. Lisää voi-mausteseos, hunaja, ruokakerma, suolaa ja pippuria.


Timjamiperunat

perunoita
öljyä
suolaa
timjamia

Leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon.
Pyörittele kauttaaltaan öljyssä. Mausta suolalla ja timjamilla.
Paista 250 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia kunnes kauniin kullanruskeita.


Kaikki pitivät ruoasta ja maut sopivat kuulemma todella hyvin yhteen. Se oli tarkoituksenikin ja hienoa, että siinä onnistuin vaikka visuaalisesti en ollutkaan tyytyväinen annokseen :)
Ilta jatkui mukavasti lautapelejä pelaillen ja viiniä naukkaillen :)





tiistai 8. lokakuuta 2013

Pala Italiaa, Rooma ja Sorrento

3 vuotta sitten kesällä kun täytin 30 lahja itselleni oli matka Italiaan. Olin aina halunnut Italiaan mutten vielä käynyt. Olin reissussa mieheni kanssa, 11 päivää kuumassa Italiassa kun Suomessa syksy jo teki tuloaan.  Rooman halusin ehdottomasti nähdä koska olen historiafriikki. Halusin nähdä paikat jotka ovat niin historiallisia ja edelleenkin pystyssä. On oikeasti käsittämättömän nöyrää nähdä tuhansia vuosiavanhoja rakennuksia jotka ovat majesteetillisesti edelleenkin pystyssä samanlaisina kuin ennenkin vaikka muu maailma ympärillä on sotinut, kokenut hirvittävää tuhoa muuten, teknologia on kehittynyt ja saasteiden määrä on hirveä. On hienoa olla osa vanhaa historiaa.

Rooma on muutenkin kuin iso ulkoilmamuseo. Roomassa kannattaa eksyä. Yhtäkkiä vanhoja hienoja patsaita ja suihkulähteitä vaan ilmestyy eteen. Roomassa minut yllätti kuinka vihreä kaupunki loppujen lopuksi on. Useat suurkaupungit eivät ole kovin vehreitä, mutta Roomassa oli paljon kasvillisuutta mikä antaa kaupungille oman leimansa. Roomassa on todella todella kuuma. Kaupunki on sisämaassa joten kesäisin sinne ei pääse tuulenvirekään. Olimme elo-syyskuun vaihteessa reissussa ja silloin oli äärettömän tukalaa. Suosittelen ehdottomasti alku kevättä tai loppu syksyä matkaan jos et nauti tukahduttavasta helteestä.

Kuvat puhukoon puolestaan mitä Roomassa on nähtävää ja tehtävää. Ruokakuvat laitan loppuun kaikki kootusti. Huom. ei nälkäisille :)


Eksyksissä Roomassa jossain. Tällanen suhkulähde/patsas tulee vastaan. On se hienoa!


Trastevereen matkalla, ihana Tiber joki vehreyksineen



Espanjalaiset portaan ja miljoona turrea



Fontana di Trevi ja seitsemän miljoonaa turrea. Tuohon kaivoon pitäisi heittää lantti niin sillä takaa pääsynsä Roomaan uudelleen. Jäi heittämättä, sen verran inhottava paikka koko Trevin suihkulöhde mielestäni oli. 


Matkalla toiseen valtioon, Vatikaaniin. Kuvassa Vatikaanin muuri



Vatikaania, takana Pietarin kirkko. Emme jonottaneet kirkkoon asti koska jono oli ääretön



Vatikaania valvoo Sveitsiläiskaarti. Ainoa paikka maailmassa missä Sveitsiläiskaarti enää toimii on Vatikaani. Kaartiin kuuluvien tulee olla Sveitsin kansalaisia, yli 174cm pituudeltaan, katolilaisia, urheilullisia 19-30 vuotiaita naimattomia miehiä. Porukka on siis melko hoocee palkkasotilaita narrinasuissa :)



Vatikaanin museoista



Vatikaanin museoista. Valitettavasti kuuluisimmassa Sikstuksen kappelissa ei saa kuvata. Kappelissa on kuuluisa fresko jossa Jumalan ja ihmisen käsi koskettavat toisiaan. Hassua on se, että fresko on katossa ja todella todella pieni ja vaikea löytää muiden freskojen ympäriltä.


Forum Romanum, tuttu historiankirjoista. Paikka jossa keskusteltiin, hallinoitiiin, käytiin poltiikkaa ja huorattiin




Colosseum. Ennen vanhaan tuossa päällä oli puulevyt ja sen päällä hiekkaa jossa taistelut käytiin. Alla olevat kiviset labyrintin näköiset oli orjien ja eläinten aluetta areenan alla


Colosseum


Colosseum


Roomasta matkustimme parisataa kilometriä etelään Napoliin. Olin varannut netistä etukäteen liput junaan joka lähti Terminin asemalta. Junassa matkustettiin 6 hengen istumahyteissä paikkalipuin merkityillä paikoilla. Kaikki meni todella hyvin. Asemalla kannattaa varoa todella innokkaita laukunkantajia jotka nappaavat laukut kädestä ja haluavat rahaa palkkioksi. Napolissa vaihdoimme toiseen junaan joka vei meidät Amalfin rannikolle Sorrentoon. Junamatka itsessään on äärettömän kaunis. Menimme aivan Vesuviuksen tulivuoren juurelta upeiden maisemien lomassa.



Sorrento on pieni paikka jossa ei itsessään ole hirveästi tekemistä. Rantakohde Sorrento ei myöskään ole vaikka merenrannalla onkin. Rannikko on kallioista ja kaupungit sijaitsevat todella korkealla. Nämä maisemat olivat syy miksi halusin Sorrentoon ja yleensäkin Amalfin rannikolle. Kalliot jotka putoavat mereen. Niin kaunista! Sorrentossa pysähtyy myös useita isoja Välimeren risteilijöitä joten turisteja (tai turreja kuten turisteja kutsun) liikkuu alueella paljon sateenvarjoa pitävien oppaiden kanssa.

Amalfin rannikolla kannattaa kierrellä ehdottomasti. Me emme uskaltautuneet vuokraamaan autoa koska usein tiet olivat todella kapeita vuorenrinneteitä ilman kaiteita ja luotto omaan ja italialaisten ajotaitoon ei vaan riittänyt autonvuokraukseen. Kaksikerroksinen open top Hop on hop off-bussi kulkee kuitenkin pitkin Amalfia ja sieltä näkee parhaiten maisemat ja valokuvauskin onnistuu kun ei ole kattoa ollenkaan.

Valitettavasti itse sairastuin 40 asteen kuumeeseen Sorrentossa ja olin pari päivää pois pelistä kokonaan. Soitin lääkärillekin joka kehoitti minua menemään suoraan apteekkiin josta saisin antibiootit. Italiassa ei siis tarvitse lääkärin konsultaatiota antibioottien saamiseen vaan apteekin henkilökunta osaa antaa tarvittavat pelit ja vehkeet. Lähiapteekissamme oli pieni todella vanha setä apteekkarina joka ei puhunut juurikaan englantia ja me emme italiaa. Sanakirjan ja ranskan taitoni avulla saimme selvyyden mikä minua vaivaa ja setä antoi sellaisen antibioottikuurin, että toivoisin Suomessakin sellaisia olevan! Nukuin 1,5 päivää melkein kokonaan lääkkeiden vahvuudesta ja sen jälkeen olin elämäni kunnossa ja kuume oli laskenut. Kunnon hevoskuuri on se mitä matkalla tarvitaan!

Italia maana oli ihan kiva. Oli mukava käydä ja nähdä kaikki kuuluisat historialliset nähtävyydet ja upeat maisemat Amalfin rannikolla. Italia ei kuitenkaan ole maa jonne matkustaisin heti uudelleen. Ehkä joskus jonnekin muualle mahdollisesti uudestaan, mutta moni muu uusi ja vanha kohde menee minulla Italian edelle :)


Napolin Garibaldi juna-asemalla matkalla Sorrentoon


Sorrenton kujia, kauppoja ja ravintoloita


Sorrento. Takana Vesuviuksen tulivuori


Sorrento


Sorrento  



Amalfin rannikkoa



Sorrentoa


Ja sitten vielä ne ruokakuvat. Tuli syötyä paljon pizzaa ja pastaa kuten Italiassa kuuluukin. Valkoisen jauhon määrä on hirmuinen ja turvotus 11 päivän jälkeen on kova. Söimme mereneläviä ja pihviäkin. Italiaan matkustaessani minua varoitettiin, että älä tilaa pihviä. Italialaiset eivät osaa paistaa pihviä. Uhmasin tuota ja valitettavasti se vain oli totta, italialaliset eivät osaa paistaa pihviä. Pihvit olivat järjestäin ylikypsää kengänpohjaa :)



Gelato, gelato! Italialaista hirmuisen hintaista jätskiä Roomassa. 5 € pallo...



Cannelloneja lihatäytteellä Roomassa



Salata Caprese. Tomaattia, mozzarellaa ja basilkaa Roomassa




Sanovat, että pizza on Napolista kotoisin. Tämä pizza on 60km Napolista etelään eli melko lähellä synnyinseutuja Sorrentossa. Hyvää oli!




Mustekalaa ja katkarapuja Sorrentossa




Spagettia valkosipulilla, chilillä ja tomaatilla Roomassa




Cannoli. Ihanaa täydellisempää leivosta saa hakea. Ihastuimme näihin Sorrentossa ja New Yorkissa ollessamme oli pakko Little Italyssä syödä kahvilassa näitä. Rapea leivoskuori jonka sisällä ricotta-juustosta tehtyä täytettä ja usein mukana suklaata tai pähkinöitä. Olenkin unohtanut, että lupasin miehelleni opetella tekemään näitä :)




Italialaiset eivät osaa paistaa pihviä. Näyttää hyvältä, mutta on oikeasti kengänpohjaa. Pihviä sienikastikkeella Sorrentossa




Lisää pizzaa Sorrentossa




Limoncello on Sorrentosta kotoisin joten olihan sitä naukkailtava siellä




Spagettia, pekonia, chiliä, valkosipulia ja tomaattia Roomassa



Roomasta sai astetta parempia eväsleipiä. Maistui!





sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Täyteläinen suppilovahverokeitto

Sain taas törmätä siihen kuinka paljon hyvää maailmassa on. Ihania upeita pyyteettömiä ihmisiä joiden sydän on täyttä kultaa. Eräs ihminen halusi kerätä minulle suppilovahveroita vain pelkästää keräämisen riemusta. Hän ei itse syö sieniä, mutta pitää sienestyksestä. Rahaa ei halunnut vastineeksi. Olen todella nöyränä tällaisen eleen edessä ja äärettömän kiitollinen. Sain 3kg suppiksia jotka nyt on perattu ja pakastettu tulevia keitoksia varten. Todella onnellinen olo!

Heti tuoreeltaan sienistä piti kuitenkin keittää keitto jotta pääsemme heti maistelemaan ihania sieniä. Rehellisesti täytyy myöntää nyt, että en ole sienikeittoa aikaisemmin tehnyt joten aika lunkisti sinne heittelin fiilispohjalta raaka-aineita. Ja lopputulos... Voi hyvä luoja kuinka joku voikaan olla noin hyvää! Ensimmäisellä kerralla napakymppi. Siitä tuli nin hyvää, että haluan jakaa sen teillekin. Tällä ohjeella ei voi epäonnistua. Äärettömän hyvää ja ennen kaikkea, niin helppoa että huh huh.. mutta melko tuhtia ;)



Täyteläinen suppilovahverokeitto

n. 1 litra suppilovahveroita
1,5 l vettä
2 dl kuohukermaa
½ pakettia mustaa Koskenlaskijaa
1 kanaliemi kuutio
1 rkl Touch of Taste riista-kanttarellifondia
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 tl kuivattua timjamia
2 rkl Maizenaa + vettä suurustamiseen
mustaapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen (tai voita, riippuu kumpaa suosit ruoanlaitossa)


Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä. 
Lisää sienet ja paistele hetki kunnes osa sienien nesteistä höyrystyy.
Lisää pieni määrä vettä ja laita blenderiin. Hienonna vähän, saa jäädä reilusti sattumia ja hyvää suutuntumaa.

Lisää sienimössö takaisin kattilaan ja lisää loput vesi, timjami, kanaliemikuutio ja fondi.
Keittele kunnes kiehuu.
Lisää koskenlaskija paloina ja anna sulaa.
Lisää mustapippuri ja kerma
Maista suola ja lisää tarvittaessa.
Tee Maizenasta suuruste pieneen vesitilkkaan ja sekoita. Lisää suuruste keittoon ja vähän kerrallaan niin saat juuri sen paksuisen keiton kun itse haluat. Anna kiehahtaa ja tarjoile.

Todella nopea valmistaa ja niin hyvää, että parempaa sienikeittoa en ole saanut missään. Lämmittää ihanasti kylminä iltoina. Tämä käy hyvin alkuruokana tai pääruokana.



lauantai 5. lokakuuta 2013

Kermaista broileria pekonin ja paprikan kera

Tämä ruoka on yksi ruoista joita äitini teki usein minun vielä asuessani kotona varhaisteininä. Muistan elävästi miten tämä ruoka tuli kotiimme. Äiti oli saanut maistaa tätä jossain suuressa marketissa ruokapromoottoreiden valmistamana ja ihastui siihen heti. Oli tainnut ostaa ainekset heti mukaan ja seuraavana päivänä meillä syötiin tätä. Olen syönyt tätä siis lukemattomia kertoja äidin valmistamana ja itsekin olen vuosien saatossa tehnyt tätä muutaman kerran. Tällä viikolla tuli sellainen fiilis, että haluan piiitkästä aikaa tehdä tätä ruokaa.




Broileria paprikan ja pekonin kera kermaisessa kastikkeessa

400g maustamatonta broilerin rintafilettä
1 paketti pekonia
1 punainen paprika
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 purkki creme frachea (itse tuuppasin mascarponen loput kastikkeeseen tämän sijaan)
1 purkki ruokakermaa (valitse itse prosenttisi, minulla meni 7%)
Touch of Taste riista-kanttarellifondia
mustaapippuria
soijaa


Aloita kuutioimalla broilerin fintafileet sopivan kokoisiksi paloiksi.
Paista pekoni. Voit paistaa joko valmiiksi leikattuna tai kokonaisina siivuina ja esim saksilla leikata pieneksi kypsät pekonit.
Paista hienonnettu sipuli ja valkosipuli pekonin rasvassa.
Lisää sekaan kuutioitu broileri ja paista melkein kypsäksi. Saa jäädä vähän raa'aksi tässä vaiheessa, jotta broileri säilyy kosteana ja mehevänä eikä tule kumista ylikypsää kanaa.
Mausta mustallapippurilla ja soijalla kevyesti.
Leikkaa paprika kuutioiksi / suikaleiksi ja lisää seokseen.
Lisää kerma ja creme fraiche ja pekoni mukaan.
Keitä kunnes tasaista.
Lisää n. 2-3 ruokalusikallista riista-kanttarellifondia. Tämä maustaa ruoan ja antaa sille ominaisen maun. Maistele välillä kun lisäät fondia niin tiedät mikä on sinulle sopiva maku. Älä jätä kastketta mauttomaksi vaan lisää fondia tarpeeksi, mutta ei liikaa. Maistelemalla selviää sopiva määrä omaan makuun.
Keittele n. 10min ja kastike on valmis.



Voit tarjota tämän pastan, perunan, riisin tai uunijuuresten kanssa. Minä tarjosin tällä kertaa spagetin kera.
Makumatka 90-luvulle jota ei ole yhtään tuunattu nykyaikaisemmaksi. Edelleenkin yhtä hyvää kuin äitin tekemänä <3



torstai 3. lokakuuta 2013

Chili-lime-soijalohi ja valkosipuliperunat ilman kermaa

Viikonloppuna tuli tehtyä useampikin mojito bileissä ja limejä jäi reilusti. Osa niistä oli leikattu lohkoiksi valmiiksi ja päätin hyödyntää nämä ruoanlaitossa ennen kuin menevät huonoksi. Rakastan limeä. Lime on mielestäni paljon paremman makuinen kuin sitruuna koska en ole liian kirpeän ja happoisen ystävä.
Tässä reseptissä yhdistin limen raikkauden, chilin tulisuuden ja soijan suolaisuuden rasvaiseen kalaan jonka paistoin uunissa.

Päätin myös kokeilla tehdä valkosipuliperunoita hieman eri tavalla kuin aikaisemmin, ilman kermaa. Parhaat valkosipuliperunat ikinä olen saanut Tampereella ravintola Heinätorilla ja he tekevät siellä perunat kirkastettuun voihin kerman sijaan. Tein nämä perunat oliiviöljyyn. Oliiviöljyni oli ihan superöljyä jonka ostin kesällä Kroatiassa vanhalta mieheltä litran muovipullossa. Maku on uskomaton!




Chili-lime-soijalohi

500g lohta (nypi ruodot pois, mukavampi syödä)
2 limeä
1 tl kuivattuja chilihiutaleita
½ dl soijaa

Leikkaa lime lohkoihin ja purista mehu niistä minigrip pussiin. Laita lohkot myös pussiin. Kaada soija ja chili pussiin. Laita lohi pussiin ja pyörittele hetki jotta marinadi leviää loheen. Anna marinoitua muutaman tunnin.

Laita lohi leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Laita marinadista limen lohkot lohen päälle mukaan uuniin.


 Paista 225 asteessa n. 15 min kunnes lohi on kypsä.





Valkosipuliperunat ilman kermaa

1 kg perunaa
6 valkosipulinkynttä
suolaa
mustaapippuria
3/4 dl oliiviöljyä

Kuori halutessasi perunat, itse en kuorinut. Viipaloi perunat mahdollisimman ohuiksi. Jos omistat mandoliinin se olisi oiva apu tässä. Minulla ei mandoliinia (vielä!) ole joten hyvä veitsi ja ranneliike tekivät työn ja perunoista tuli ohuita viipaleita.

Voit joko raastaa tai viipaloida valkosipulin. Itse viipaloin, mutta suosittelisin raastamista jotta valkosipulin maku olisi vieläkin voimakkaampi.

Sekoita kulhossa viipaloidut perunat, valkosipuli, öljy, suola ja pippuri. Kaada uunivuokaan mahdollisimman tiviisti. Suosittelen käyttämään reilusti suolaa koska perunat imaisevat todella paljon makua itseensä ja suolattomat perunat ovat hirveitä. Itse olisin voinut laittaa vieläkin enemmän suolaa.



Paista 200 asteessa foliolla peitettynä n. 1h jonka jälkeen 250 asteessa ilman foliota 15-25 min. Kokeile välillä kypsyyttä. Ajat ovat ohjeellisia, kaikki riippuu uunistasi.







Lisää lohireseptejä:
Lohen savustaminen
Wasabilohi
Uunilohi Aura-juustolla tai Mustapekalla
Uunilohi creme fraichella, kapriksilla ja ruohosipulilla