Tämä vetää sanattomaksi. Minun blogissani on vierailtu jo yli miljoona kertaa. Siinä on kuusi nollaa. Se on hirveä määrä käyntejä. Blogi on ollut olemassa päivälleen 2 vuotta ja 4 kuukautta. On monta syytä olla kiitollinen. Aluksi haluankin kiittää kaikkia teitä jotka olette edes kerran käyneet blogissa. Ilman teitä en olisi jatkanut tätä hullua harrastusta näinkin kauaa :) Kiitos kaikesta ihanasta palautteesta mitä olen saanut. Kiitos kannustuksesta, kiitos kritiikistä, kiitos haukuista, kiitos kaikesta. Joka päivä oppii uutta ja elämä on matka. Hienoa saada palautetta niin hyvässä kuin pahassa. Kiitos!
Bloggaaminen alkoi vähän vahingossa ja enemmänkin ystävien paineen alaisuudessa. Olin työttömänä tai in between jobs kuten asian voi myös ilmaista ;) Nautin elämästäni oikestasi, mutta kaipasin jotain järkevää tekemistä työnhakun rinnalle ja mahdollisuutta oppia uutta, kehittää itseäni ja ylläpitää taitojani. Olen aina tykännyt kokata ja kaverit ehdottivat ruokablogia. Blogin nimi syntyi kesäbileissä n. klo 4 aamuyöllä serkkuni toimesta. En todellakaan lukenut edes blogeja silloin joten blogin perustaminen oli hyppy tuntemattomaan. Ihan parasta. Tykkään hypätä tuntemattomaan, heittäytyä, ottaa riskejä ja elää. Alussa pelkäsin, että joku oikeasti lukee blogiani! Ensimmäinen reseptini oli 9.7.2013
chili con carne Ruma kuva, muta hyvä ohje. Edelleenkin teen tuolla samalla ohjeella ja usein. Sitten kävijöitä alkoi jostain tulla. En ymmärrä miten he löysivät blogini. Oli mukavampi kokkailla kun tiesi jonkun odottavan uutta postausta. Alun työttömyyden ajat näkyvätkin ahkerana postausmääränä blogissa. Oli hienoa saada ns. työ itsellensä ja siten bloggausta silloin ajattelin. Voinkin suositella bloggausta ihan kaikille kirjoittamisesta pitävälle työttömälle(kin).
Sain taas töitä ja alussa kamppailin suunnattomasti ajanhallinnan kanssa. Ennen oli aikaa blogata koska halusi ja sitten olinkin 37,5 tuntia viikosta taas palkkatyössä ja aivot aivan toisenlaisessa moodissa kuin bloggauksen alkuaikoina. Luovalle ajattelulle ei ollut aikaa. Nämä ajat näkyvät hiljaisena aika blogissa. Mietin ja mietin haluanko edes jatkaa bloggausta. Päätin olla itselleni lempeä ja jatkaa bloggausta ilman paineita. Uusi ajattelumalli ja sen tuoma rentous näkyy blogissa. Postaan kun siltä tuntuu en siksi, että minulta sitä odotetaan. Blogissa on muutamia reseptejä jotka ovat todella suosittuja. Vaikka blogi elääkin hiljaiselämää välillä ei se juurikaan näy kävijämäärissä koska vanhat suositut postaukset pitävät kävijävirtaa hyvin yllä.
Tänä vuonna paljon on tapahtunut. Ensin menetin isäni äkillisesti alkuvuonna (hyvää isänpäivää pilvenreunalle <3 ). Sitten mummu kuoli, tosin 90-vuotiaana. Isältä ja mummulta olen oppinut kokkauksesta eniten. Isä oli kokki yhdeltä ammatiltaan ja meillä syötiin aina hyvää ruokaa hänen luonaan. Mummu oli myös kokki, tai keittäjä kuten hän itseään kutsui. Verenperintöä tämä innostus kokkaukseen siis. Vaikka nuo suurimmat vaikuttajani ovat pois elämästäni en voi lopettaa. Koen, että haluan jatkaa bloggausta jo yksistään heidänkin vuoksi. He kannustivat minua aina vaikka mummu ei ehkä ihan tajunnut mitä blogi on. Silti oli aina ihan mukana kun ehdotin yhteisiä kokkaussessioita ja lupaa jakaa hänen reseptejään blogissa kuten
herrasväen pikkuleivät ja
mummun porkkanalaatikon
Olen käynyt myös isoa elämän muutosta ja pudottanut hurjan määrän painoa vuoden aikana. Se vaikuttaa kovasti myös kokkauksiin ja leipomisiin. Syön monipuolista ja terveellistä ruokaa, mutta kyllä herkuttelen välillä. Kaikkea kohtuudella ja annoskoot muistaen :) Ja en todellakaan syö kaikkia kakkuja ja herkkuja joita blogissa näkyy. Maistan tietysti kaikkea, mutta usein vain vähän. Lähimmäiseni pääsevätkin herkkujen äärelle useammin kuin ennen koska kaikki herkutkin syödään.
Suurimmat innostukseni bloggaukseen saan lukijoista. Saan niin ihanaa palautetta teiltä, että välillä sydän ihan pakahtuu onnesta. Tiedän, ettei ruokakuvani ole kauniita, enkä minä edes välitä siitä. Sen tiedän, että ruoka on taatusti hyvää, maistuvaa ja täynnä makua. Elämänmakuista ja -myönteistä mauilla leikittelyä, maustamista, kokeilua ja hehkutusta. Oma räväkkä persoonani aina mukana. En ole hiljainen hissukka ja niin ei ole ruokanikaan. Uskaliasta, rohkeaa ja vahvaa. Niin minä kuin ruokanikin :)
Rakastan kutsua ihmisiä meille kylään syömään. Ihanaa panostaa tuntikausia ruokaan ja nähdä ilo ja onni ihmisten kasvoilla. Ruoka on minulle tunne. Miehenikin nykyään arvostaa ruokaa eri tavalla kuin aikanaan tavatessamme. Silloin ruoka oli polttoainetta ja oli plussaa jos se maistuu hyvälle. Nykyään hän osaa erottaa geneerisen laitosruoan maukkaasta kokkauksesta ja osaa vaatia parempaa. Se on ihan parasta! Foodie hän ei koskaan tule olemaan enkä sitä häneltä tietystikään vaadi.
Voisin helposti puhua ruoasta koko päivän. Voisin helposti tehdä jotain ruokaan liittyvää työkseni. Olen foodie. Ruokatietämykseni on todella kattava. Olen herkuttelija, nautiskelija, hedonisti joka maksaa mielellään kokemuksista hyvän ruoan parissa. Minusta ei ikinä tule trendikästä bloggaajaa joka on täydellisesti ajanhermoilla ja jonka kuvat ovat upeaa ruokapornoa. Valitettavasti ei. En osaa, ei jaksa kiinnostaa tarpeeksi opetella :) Maku edellä aina. En jaksa käsitellä ja muokata kuvia, en jaksa tubettaa. En varmaankaan ole kunnioitettava bloggaaja muiden ruokabloggaajien silmissä koska annokseni eivät ole visuaalisesti silmiä hiveleviä :) Mutta ruokani on AINA hyvää. Jos se ei ole, ei se päädy blogiin. Ja ehkä miljoona käyntiä ei ole niin hirveän huono saavutus :)
Minulla on haaveita, toiveita ja unelmia tulevasta. Olen kiitollinen jokaisesta yhteistyöstä.
Blogirinki on ihana yhteisöllinen ja vapaa paikka kaltaiselleni bloggaajalle ja olen todella iloinen saadessani blogata Blogiringin alaisuudessa. Saan mahtavia yhteistyökampanjoita heiltä ja ne inspiroivat suuresti. Voitin syksyllä Knorrin järjestämän
Suvun paras resepti-kilpailun
juhlavalla konjakki-pippuri naudanlihapadallani ja se antoi uuden innostuksen ja sysäyksen bloggaukseen. Uudet ihmiset ovat löytäneet blogini ja on mukava tehdä ruokaa taas. Tuntuu, että olen vihdoin löytänyt tasapainon työn, bloggauksen, hulluna urheilemisen, ystävien, parisuhteen, perheen, matkustelun ym kanssa. Tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa. Onneksi olen oman itseni pomo ja vastaan vain itselleni blogin puutteista :)
Tekstistä tuli nyt ihan kilometrin pituinen, mutta ajattelin kerralla oksentaa kaiken ulos. Harvemmin olen tuonut itseäni esiin postauksissa, mutta ehkä jatkossa enemmän :) Jos olet jaksanut lukea tänne asti kiitos ja anteeksi! Toivottavasti pysyt mukana jatkossakin :) Kaikki ideat, vinkit ja toiveet otan ilolla vastaan.
Ajattelin listata vielä blogin kaikkien aikojen suosituimmat reseptit tähän. Nämä reseptit tuovat minulle eniten kävijöitä ja ovat blogini kulmakivi. .
1.
Suolainen piirakkapohja
2.
Pellillinen kinkkupiirakkaa
3.
Maailman parhaat valkosipuliperunat
4.
Pulled pork hampurilaiset
5.
Lohen savustaminen
6.
Itsetehdyt kananugetit ja valkosipulimajoneesi
7.
Gluteeniton suolainen piirakkapohja
8.
Aura-punajuurilaatikko
9.
Italialaisen mamman lihapullat
10.
Pataleipä
